Maan syliin vaipuu aurinko illassa ehtoon
päivä kun painuu pois tummahan kehtoon.
Luojamme luonut on sinulle elämän kaavat,
onnesi, voimasi niihin vaikuttaa saavat.
Aikaa muistamme menneitten päivien myötä,
kultaiset jyvät nyt poimimme vuosien työstä.

Elämän vuosista värit kirkaimmat saivat
silloin kun lapsilla oli pienimmät paidat.
Soljuivat tummatkin värit myöhemmin joukkoon,
huolet kun löivat kipuja tiuhemmin loukkoon.
Elomme jäljet kuluivat muistoksi pirtaan,
nostivat silloin kankaamme kalleimpaan hintaan.

Tietä ei laveaa täällä ole monille suotu.
Työllä ja tarmolla elon polku on luotu.
Tuulelle tupaa eihän rakenna kukaan,
heikompaa auttaen otetaan toisemme mukaan.
Ihmisen arvo olkoon arvoista suurin.
Rakkaus murtaa saa vanhan vihamme muurin.

Kevätaurinko mailleen vaipuu
vielä viipyvät varjot maan.
Koivunrungoissa viimeiset säteet
loistaa tuoheen valkeaan.

Puunto kaunis taivaanrannan
vaihtuu väriin purppuran.
Ei kuulu ees lintujen laulu
on pyhää. pyhää vaan.

Tämän luonnon suurta rauhaa
minä osana olla saan.
Ei aallotkaan vielä pauhaa,
Jää pitää ne vankinaan.

Sinivuokot roudan voittaa,
ne ensin nostavat pään
kun saavumme kevään juhlaan,
valoon, lämpöön vehreään.

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.